En tiennyt paljoakaan mitä odottaa Startup Weekend Oululta, joten jännitti aika lailla. Jännitystä
lisäsi entisestään junassa tekemäni havainto, että olin jättänyt kotiin sen ainoan asian, joka meitä
osallisujia oli pyydetty ottaa mukaan, nimittäin tietokoneeni! Kurjan aloituksen jälkeen tunnelma
onneksi kääntyi nousuun heti saavuttuamme Business Kitchenille ja saatuamme iloisen vastaanoton.
Ilmoittautuessamme olimme jo kertoneet, tulemmeko paikan päälle kehittämään ideoita
(developer), tarjoamaan markkinointi- ja talousosaamista (marketing), suunnittelemaan (designer)
vai osallistuimmeko jonkin muun kiinnostuksen ja osaamisen puitteissa (other). Eri osaajilla oli
eriväriset T-paidat, matkakumppanillani Jonnalla oli sininen markkinoijan, minulla mystisen toisen
vihreä paita.
 |
| Kuva: Teemu Kyllönen |
Perjantain alkuilta sujui hauskojen ryhmäharjoitusten sekä ensimmäisten pitchausten merkeissä.
Kuka tahansa saattoi kävellä jonon jatkoksi ja esittää liikeideansa muille, jonka jälkeen
ryhmäydyimme tiimeiksi kiinnostuksenkohteidemme mukaisesti. Jonna pitchasi roskattomamman
maailman puolesta, aiheesta, joka on lähellä sydäntäni. Niinpä hyppäsin hänen tiimiinsä. Saimme
kaksi jäsentä lisää, joita kiehtoi ennen kaikkea valmiin idean puuttuminen. Päämääränämme oli
keinolla millä hyvänsä tehdä maailmasta roskattomampi, ja näitä keinoja me seuraavana aamuna
aloimme kahlata läpi.
Haastattelimme ihmisiä kaduilla, soittelimme jäteyhdistyksiin ja vierailimme ruokakaupoissa
päästäksemme käsiksi todelliseen jäteongelmaan, jota voisimme alkaa ratkoa. Ammattitaitoiset
couchit, tapahtuman mustapaitaiset järjestäjät ja jopa muiden tiimien jäseniä kävi halkomassa
hiuksia pöytämme ääressä, tuloksetta. Me emme saaneet ongelmaamme ratkaistavaan muotoon.
Käytyämme epätoivossamme pohjalla ja mustapaitojen yhä painiessa kierrätysideamme maailmassa
alkoi kuitenkin tapahtua jotain. Me lähdimme Jonnan kierrätysyongelman alkujuurille,
kokkauksesta syntyvään biojätteeseen, ja tulimme keksineeksi sovelluksen sosiaaliseen päivälliseen.
Loppu lauantaista meni MVP*:n (nyt tiedän mitä tämäkin tarkoittaa!) luomisessa applikaatio-ohjelman avulla.
Sunnuntaina lähdin vielä kerran kadulle kyselemään ihmisiltä, mitä ajatuksia postit
-lapuilla kännykkäni näytöllä komeileva DineUs-sovellus heissä herätti. Vaikka palaute oli
pääasiassa positiviista, hiljaisena sunnuntai-aamuna haastattelemani yhdeksän ihmistä olivat todella
vähäinen määrä verrattuna voittajien 109 henkilöön. Olimme pivotoineet (=tehneet täyskäännöksen)
liian myöhään saadaksemme ideamme taakse todellista käyttäjäpotentiaalia.
Sunnuntaina kolme parasta start-upia palkittiin. Kolmanneksi ja toiseksi tulleiden yritysideat
leijuivat jossain bittiavaruudessa ymmärryskykyni rajoilla, mutta voittajaksi tullut Swap-It
-tavaroiden vaihtoalusta oli minullekin mieleen. Jotkut saivat viikonlopun aikana luotua kontakteja,
jotkut jo tekivät jo ensimmäiset sopimuksensa. Heille T-paidan selkämyksen teksti teki oikeutta: ”I
created a company in 54 hours. What did you do last weekend?”
Meidän tiimimme ei ihan päässyt sanomaan samaa, mutta kokemus oli kuitenkin unohtumaton. Se,
kuinka lyhyessä ajassa vieraista ihmisistä kehkeytyy tärkeitä liittolaisia, kuinka kiinteästi voi
uppoutua flowhun, kuinka innokkaasti oppiikaan itselle entuudestaan vieraasta aihealueesta ja
unohtaa muun maailman, ja kuinka paljon voikaan itseään haastaa mukavuusalueensa rajoilla, oli
täysin omaa luokkaansa. Ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma, josta iso kiitos järjestäjille,
Oulun Entrepreneurship Societyn porukalle!
* Minimum Viable Product = Tuote, jossa on vain tarvittava määrä ominaisuuksia esittelyä varten.
Teksti: Heli Honkasilta
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti